Miten koirassa voi olla niin paljon virtaa. Kyse tällä kertaa ei ole Oivasta vaan Tahvo-herrasta. Kävimme ennen treenejä 2,5 h kävelylenkillä eikä edes ollut mikään viileä sää illallakaan. Luulen,että vaikuttavana tekijänä olivat ainakin sunnuntainen treenamattomuus ja se, että Oippe pääsi treenamaan eka.  Tapen kuumakalleilusta huolimatta päätin pysyä suunnitelmassa ja siihen nähden meni tosi hyvin.

Ensi alkuun seuraamista kisapituisena ja "kehään" menon kanssa. Painoi aluksi voimakkaasti, mutta tasaantui maltillisempaan työskentelyyn parin käännöksen ja perusasennon jälkeen. Asennatta ja yritystä löytyy paljon. Suunnitleman mukaan kisapalkkauksella ja luoksetuloon. Hyvät suulliset virittelyt välissä ja luoksetulo hyvällä asenteella. Seisominen oli hyvä, mutta maahan jäi pari milliä vajaaksi. Ehkä viimeaikojen nurmikkotreenillä on jotain osuutta asiaan? Näiden jälkeen ruutu, jossa melkein voisi sanoa,että varasti merkiltä. En ole kauhean pahoillani asiasta, koska pelkäsin ruutumotivaation tippuneen parin epäonnistuneen kisan jälkeen kokonaan. Ruudussa hyvin ja siitä palkka. Korvatkin on saatu takaisin, sillä kuuntelee oikeasti pitääkö mennä maahan vai seisoa. Olen harjoittelun tasapainottamiseksi ruvennut käyttämään rasti ruutuun-menetelmää, jotta pysyn oikeasti kärryillä treenimäärästä.

Idiootista palkkailin ja kulmia voisi vielä vähän hioda. Teki maahan menoa edeltävän kulman huolimattomasti. Voi tietenkin olla,että ohjaajakin käveli hassusti. Jokatapauksessa siis treenataan kulmia. :P Lopuksi ohjattu ja halusin nähdä, miten treeni on tuottanut tulosta, joten suunnitelman mukaan koko liikkeenä. Treenaminen näköjään kannattaa aina. :)

Oiva teki vähän palauttavaa viimekertaisen kisatreenin päälle. Keskityin siis motivaatioon. Seuraamista ensin ja palkkaa jokatoisessa perusasennossa. Liikkeestä istumisessa heitin saman tein pallon taakse.  Ruutuun saikin sitten juosta monta kertaa. Tein sillekin kuuntelutreeniä ja käskytin suoraan maahan tai seisomaan. Loppuun vielä luoksetuloa leikkien.