Oiva treenasi kehään tuloa, sivulla oloa ja lopuksi myös seuraamista. Sivulla kontakti ei ollut ihan kokonaan katkeamatonta. Toisaalta päivä tähän treeniin ei ollut kaikkein paras. Eilinen lenkkeily jäi heikoksi eli ei sisältänyt ollenkaan vapaana juoksua. Ennen treenejäkään ei oltu käyty kummoisemmalla kävelyllä. Sen sijaan seuraamisessa pitää katkeamatonta kontaktia ja keskittyy täysillä. Tulin siihen tulokseen,että seuruutan sen kehäänkin.
Ruutu ja luoksetulo kuului Oivan ohjelmaan myös. Ruutuun suoraan lelulle, mutta luoksetulossa otettiin molemmat pysäytykset. Ihan jees.Luoksetulon jättöön tulee kiinnittää enemmän huomiota.

Tahvolla oli tarkoitus tehdä erilaisia merkkijuttuja. Ilmeisesti ahnehdin liikaa, koska ketku varasti merkin yli kapuloille. Tuli kyllä ihan loistavia merkkejä ja odottamisessakin pikkasen edistymistä, vaikka edelleenkin höyryää siinä, mutta ei enää samalla tavalla loista epävarmuutta. Luultavasti nyt pistetään koko liike atomeiksi ja treenataan jokainen pikku osa. Leikitään edelleen merkkiä. Paljon.
Lisäksi Tahvo teki ruutua. Virittelyt niin,ettei ruutu kunnolla näkynyt lumipenkan ja aukean penkkien takaa. Loistava merkki ja hyvä odotus. Ruutuun ihan täysillä ja siellä hyvään kohtaan seis. Teki seisomisen istumisen kautta, joten ei sentään maahan asti lauonnut. Toinen ruutu vielä lelulle. Ruutuun lähetys ja merkki näyttää nyt juuri siltä, mitä on haettukin.
Sivulla maahan menot. Nopeutta ollaan haettu näihin ja saatu sivuilmiönä hauskan näköinen maahanmeno. Nostaa siis ensin oikean puoleisen koipensa suoraan ylös, josta vasta lämähtää maahan. Ihan nopeahan se on siitä huolimatta.

Tahvon ja Oivan suurin ero on se,että Tahvo on koko ajan kokonaisvaltaisesti tekemässä mun kanssa. Oiva taas jakaa huomiotaan joka suuntaa, jos sillä ei ole tehtävää.  Lähinnä Oippe pyörii ympärillä(nyt kun hyppiminen on karsittu ohjelmistosta lähes kokonaan), mutta reagoi sitten ulkopuolelta tuleviin ääniin. Hei tuolla menee ihminen, tuolla räsähti ja tuollakin tapahtui jotain. Ihan sekunnin vilkaisuja, mutta nyt pitäisi pyrkiä siihen,että treenihetki olisi yhtenäinen paketti. (Paitsi kävi kyllä vilkaisemassa yhden koirakon. Tilanne sitä ennen oli niin jännä ja ahdistava,että vapauttamisen jälkeen oli ilmeiseti pakko käydä ihmettelemässä ketä siinä vieressä hieman rähähti. Onneksi ei mene kenenkään luokse asti ja tulee käskystä takaisin. )Helpoin ratkaisu olisi varmasti seuruutta sitä jatkuvasti siirtymisissä tai muussa tapauksessa laittaa paikalla oloon. Mutta tyytyäkkö helppoihin ratkaisuihin. Tässä riittääkin pohdittavaa.