Kävimme Katin ja koirien kanssa ensin lenkillä, jonka jälkeen menimme tokoilemaan lähikentälle. Kiitos seurasta.

Oippe otti sen mielestä turhauttavia sivuaskeleita. Liika intoa, joten kosketuksia tuli. Niistähän ei tipu palkkaa. Onnistuneitakin tuli, kun malttoi keskittyä. Seuruu oli ihan kivaa. Yhden juoksustapysähdyksen mokasin rytmittämällä liikkeen päin kettua, mutta muuten asenne oli oikea. Hiukan on yli-innokas, mutta hälläväliä. Tunnarissa iski blondius taas päälle. Yksi kapula + liikkuri= Oiva pihalla kuin lumiukko. Tarjosi kaikkea mahdollista, mutta ei malttanut loppuun asti haistella. Heti kun kävin viemässä itse, toimi hyvin. Toisaalta ehkä tämä ei ole suuri ongelma ole. Jos vaikka bongaisi kapulat helpommin, kun niitä on monta. Ja toimihan se kesällä varsin hyvin kisamaisenakin.

Tapsu otti merkkitreeniä, jonka jälkeen ruutuun. Aluksi oli häiriön vuoksi uskon puutetta, mutta kyllä se sinne lopulta juoksi. Vähän luoksetuloa välissä ja uusi kokeilu. Nyt ei mitään epäröintiä missään kohtaan.