Tänään ei vielä olla treenattu. Illemmalla on tarkoitus käydä Taaperoisen kanssa tsekkaamassa lähikenttien kuntoa, josko vaikka ruututreenit päästäis ottamaan.

Aurinko paistoi mukavasti,joten päätettiin lähteä kohtamaan Oivan pelkoja.Meidän suuri ja rohkea staffi-neitimme kammoksuu eniten rautatiesillan ylittämistä, mutta myös niitä junia. Siltoja ylittäessä muutenkin mieluiten valitsee keskikohdan, joten rautatiesillalla yhdistyy molemmat kammoksuttavat asiat.Itseasiassa se on kerran rautatiesillalle mentäessä pelästynyt junaa. Lieneekö tästä saanut pelko kunnolla potkua. En muista olisiko aikaisemmin ollut mitään, mutta eipä entisessä asuinpaikassa näihin kiskoilla kulkevia "hirvityksiä" pahemmin nähty.

Junien pällisteleminen meni hyvin. Neiti vaan ihmetteli ei jännittänyt yhtään. Ei tehty mitään erikoista, kunhan vain käveltiin ohi. Ihmeen vähän kiinnitti edes huomiota. Tämä osio siis meni hyvin, niin kuin ajattelinkin. Rautatiesillan ylittäminenkin meni kohtuullisesti. Vasta keskemmällä siltaa alkoi jännittää. Eteni koko matkan hiipivä tiikeri-asennossa eikä suostunut ottamaan nameja. Tahvo söi mielellään Oivankin sylkemät namit. Edistystä Oivaliinille on tapahtunut, sillä vaihtoi pyynnöstä myös joen puolelle siltaa. Hyvä Oippis! Kyllä se tästä iloksi muuttuu. Nyt vain ahkerasti käydään ylittelemässä siltaa sekä valoisaan aikaan että pimeällä.